Mulla on uusi lempparityökalu. Sen nimi on niittipyssy. No oikeasti sen nimi on kai sinkilä.... jotain..., mutta kutsutaan sitä nyt kansanomaisesti niittipyssyksi. Ja vähän pyssymäinen se olikin, kun muutamaan otteeseen paukautti niittiä ilmoihin harkitsemattomaan suuntaan. Tätähän ei normaalisti kuuluisi tapahtua, mutta aina ei kaikki mene ihan suunnitelmien mukaan tai osu kohdalleen. Suojalasejahan tästä meidän kaupunkikaksiosta ei löytynyt (harvemmin on tarve), joten käytin suuria aurinkolaseja silmien suojana :) Vaarallista tää käsitöiden tekeminen.
Mutta asiaan, eli siihen mitä minä ja niittipyssy tehtiin. Vanhempien alakertaa jonkin aikaa sitten kolutessani iskin silmäni isovanhempieni vanhaan rahiin. Rahille haluttiin löytää uusi sijoituspaikka ja me mieheni kanssa tarjouduimme sen urhollisesti adoptoimaan (Okei, totuuden nimissä on sanottava, että sitä tarjottiin myös veljelleni, mutta vinguin jo varanneeni sen, joten olisi se saattanut jollekin muullekin kelvata. Eli ei kovin urhollista :) ). Koska rahin silloiset kankaat eivät kuitenkaan suoranaisesti olleet sisustukseemme sopivia ja kankaat olivat muutenkin jo hiukan tunkkaiset, niin päätin päällystää sen uudelleen.
Rahin päällysteiden purkaminen kävi niinkin yksinkertaisesti kuin pihtien avulla niittejä pois repien. Niittejä olikin melkoinen määrä pohjassa, yläreunassa ja kannessa kahdessa eri paikassa, joten ihan pienellä vaivalla eivät vanhat kankaat lähteneet. Lopulta sain kuitenkin pölyiset kankaat ja pölyiset täytteet pois.
Sen jälkeen tein muutamia mittauksia ja leikkelin uudesta kankaasta pitkän suorakaitaleen alaosaa varten sekä ohuemman suorakaiteen ja ison ympyrän kantta varten. Ja tästä sitten alkoikin ystävyyssuhteeni niittipyssyn kanssa. Tuon alaosan päällystämiseen en käyttänyt ollenkaan ompelukonetta, vaan paukuttelin kankaan yksinkertaisesti paikalleen ja taittelin saumakohdan nätiksi. Lopulta vielä liimasin saumakohdasta kankaan liimapyssyllä kiinni. Tämän tietysti olisi voinut myös tehdä niin, että olisi ommellut kankaan kiinni yhdestä laidasta, mutta hyvä tuli näinkin (hiukan tosin paksumpi saumakohta), eikä tarvinnut niin tarkasti mittailla oikeaa saumapaikkaa. Vielä ompelin kantta varten suorakaitaleen ympyrän reunaan kiinni ja kiinnitin kankaan pehmusteineen niiteillä kiinni kanteen. Kannessa kangas on siis kiinni kahdesta kohtaa: ylälaidasta ja sitten kannen alta. Kannen päällä on leikattuna superlon-pehmuste ja reunoihin tungin vielä vanutäytettä tarpeen mukaan. Lopuksi vielä liimasin kannen sisäpuolelle niittien ja kankaan reunan päälle kaapista löytynyttä kanttinauhaa. Näyttää siistimmältä, eikä purkaannukaan niin helposti. Ja sitten rahi olkin valmis!
Tässä lopputulos:
Täytyy myöntää, että ihan näin ruusuisesti ja ilman ongelmia hommat eivät kuitenkaan menneet, sillä väliin mahtui mm. purettuja saumoja (tein kannen kangasosasta liian ison halkaisijaltaan), purettuja niittejä (aina ei voi voittaa), kiukutteleva ompelukone (taiteellista ommeljälkeä) ja kiukutteleva niittipyssy (vääränlaiset niitit). Mutta periaatteessa tämä projekti oli erittäin mukava ja helppo juurikin tuon lempparini, niiittipyssyn, vuoksi. Hiphiphurraa, suosittelen kokeilemaan! Kätevä laite ja nopeaa jälkeä! P.S. Muistakaa suojalasit. Ihan vaan varmuuden vuoksi :)
Tässä vielä kuvat rahista ennen muodonmuutosta.
Tässä vielä kuvat rahista ennen muodonmuutosta.
