Nukelle kantokoppa

Tytär sai joululahjaksi nuken ja nukelle löytyi kotoa jo valmiina kirpparilöytänä ostetut nukenvaunut. Nukenvaunuissa ei kuitenkaan ollut kantokoppaa, joten päätin ommella sellaisen  itse. Vanhempien varastoista löytyi vanha nukenkantokoppa, joka oli jo aikansa elänyt, joten tein tätä apuna käyttäen kaavat uuteen kantokoppaan. Ja kankaat sattuivat löytymään valmiina kaapista. Tähtikuvioinen kangas on itseasiassa alunperin kirpputorilta ostettu torkkupeitto, josta ompelin vauva-aikana äitiyspakkaukselle suojuksen (josta en näköjään ole tainnut blogiin kirjoittaakaan) ja nyt sitten uusiokäytin sen tähän nuken kantokoppaan. Sisäpuolella oleva kangas löytyi säilöstä ja on odottanut käyttötarkoitusta aikas kauan. 

Alkuperäisessä kantokopassa oli vetoketjut tuossa päälliosassa, mutta olin sen verran laiska, etten jaksanut niitä ommella ja ilmankin toimii oikein hyvin. Samasta tähtikankaasta tein myös tyynyn (kuvassa) ja vielä erillisen peiton. Kantokopassa on siis käytetty päällikangas + vanu + vuori -yhdistelmää ja kaikki palat ompelin erikseen valmiiksi ja sitten käsin yhteen, sillä ompelukone ei pystynyt enää niin isoon pinoon kankaita ja vanua. 

Pupu sopi nukkea paremmin väreihin, joten pääsi kuvausrekvisiitaksi.

Leikkihella Ikean Kallax-hyllystä ja pieni virkattu kattila

Joskus aikaa sitten osui silmiin Pinterestiä selaillessa ihana idea tuunata Ikean Kallax-hyllystä leikkihella. Loistava juttu! Ei vie tilaa yhtään enempää ja toisaalta helppo poistaa sitten aikoinaan. Hella on meinaan tehty yksinkertaisesti kiinnittämällä DC-Fix-sisustuskalvoa Kallax-hyllyyn upotettuun kaappiin. Kaappejahan Ikea siis myy erillisenä osana tähän hyllykköön. Eilen illalla tätä hellaa tehdessäni lisäilin ensiksi myös glitter-washiteippiä ja muita lisäyksiä, mutta lopulta totesin, että mitä simppelimpi sen parempi. Ja tällainen tästä tuli! Ja tässä on hauskinta se, että tätähän voi helposti muokata jos tarvikkeita vaan riittää. 

 

Ja liedelle tarvitaan tietysti kattila. Kattila on virkattu kaapista löytyneestä Novitan ontelokuteesta. Sattui olemaan jäljellä vain oranssia ja ensin harmittelin ettei tämä oikeastaan näytä ollenkaan kattilalta värinsä vuoksi. Mutta miksei lapsen leikkikattila voisi olla oranssi? Että nyt jo alan itsekin pitää tästä. Kattilaa virkatessani kurkkasin mallia Virkkuri-kirjan korista ja tein sitten omasta päästä kahvat ja kannen. Ja kattilassa on porisemassa kasviskeitto jo aikaa sitten virkkaamistani kasviksista. 

 

Keittiön pöytä ja sohvapöytä uudella pinnalla

Pitkästä aikaa ehdin kirjoitella myös blogia! Viime kerran jälkeen on tapahtunut yhtä ja toista, josta johtuen blogin päivittäminen on jäänyt taka-alalle. Muutamia käsityö- ja tuunausprojekteja on ehtinyt kuitenkin valmistua.

Uusi koti ja uudet kujeet. Siksi tarvittiin myös uusi keittiön pöytä ja sohvapöytä. Uuteen kotiin sopivan kokoinen keittiön pöytä löytyi vanhempieni alakerrasta. Se on alunperin itseasiassa isovanhempieni vanha pöytä, joka on ollut säilössä vuosia vuosia lapsuudenkodissani. Pöytä oli pinnoiltaan jokseenkin kulunut ja lisäksi puunvärinen, joten ei ihan sellaisenaan miellyttänyt silmää. Päätin kuitenkin kokeilla miten onnistuu sen valkoiseksi maalaaminen. Ja onnistuihan se! Hioin pöydän pinnan hiomakoneella ja jalat käsin. Pohjalla on Helmi-pohjamaalia ja päällä Helmin valkoista huonekalumaalia. Muistaakseni 1 kerros pohjamaalia ja 3 kerrosta pintamaalia riitti peittämään pinnan. Kestävyydestä en sitten tiedäkään vielä mitään, mutta koska tämä pöytä tuli maksamaan minulle 30 € (maalipurkin hinta, pohjamaali oli jo valmiina) ja maalista jäi vielä paaaljon yli, niin ei tämän ikuisesti tarvitsekaan kestää.

Tuoleista en voi ottaa kunniaa, vaikka juuri tuollaisiksi ne olisin itsekin maalannut jos olisin maalannut :) Tuolit on ostettu Facebook-kirppikseltä. Kyseessä on Kimmo Varjorannan suunnittelemat Pisara-tuolit, jotka edellinen omistaja on maalauttanut osittain keltaisiksi. Ja siksi ne osuikin silmääni ja oli pakko käydä ostamassa! Ja nehän sopivat älyttömän hyvin yhteen tämän uuden pöydän kanssa. 

 

Lisäksi tarvitsin uuteen kotiin sohvapöydän ja muutamia päiviä Toria selailtuani eteen osui sopiva, kokopuinen pöytä. Pöydän edellistä edellinen omistaja oli laittanut pintaan mehiläisvahaa ja edellinen omistaja oli hionut sen, mutta innostus oli loppunut ja nyt pöytä oli myynnissä. Tästä pöydästä maksoin 40 € ja käsittelin sen Osmo Colorin valkoisella puuvahalla (30€). Ensimmäisen vahakerroksen jälkeen olin jo ihan valmis kärräämään pöydän kaatopaikalle, koska olin ihan varma, että tästä ei kyllä valkoista tule yhtään millään. Toisen kerroksen jälkeen alkoi näyttää jo paremmalta. Ja kolmas kerros toikin sitten juuri sellaisen lopputuloksen kuin halusin.  Tämänkään kulutuksenkestävydestä en vielä tiedä. Kovassa kulutuksessa kai suositeltaisiin lakkapintaa vielä päälle (Vai olikohan se joku erillinen vaha? Nyt en muista). Pöydässä on mahtava laatikko, jonka saa avattua molemmilta puolilta pöytää. Nupit vaihdoin paremmin uuteen väriin sopiviksi. Ei tullut pahan hintainen tästäkään. Ja täyttä puuta!