Nukelle kantokoppa

Tytär sai joululahjaksi nuken ja nukelle löytyi kotoa jo valmiina kirpparilöytänä ostetut nukenvaunut. Nukenvaunuissa ei kuitenkaan ollut kantokoppaa, joten päätin ommella sellaisen  itse. Vanhempien varastoista löytyi vanha nukenkantokoppa, joka oli jo aikansa elänyt, joten tein tätä apuna käyttäen kaavat uuteen kantokoppaan. Ja kankaat sattuivat löytymään valmiina kaapista. Tähtikuvioinen kangas on itseasiassa alunperin kirpputorilta ostettu torkkupeitto, josta ompelin vauva-aikana äitiyspakkaukselle suojuksen (josta en näköjään ole tainnut blogiin kirjoittaakaan) ja nyt sitten uusiokäytin sen tähän nuken kantokoppaan. Sisäpuolella oleva kangas löytyi säilöstä ja on odottanut käyttötarkoitusta aikas kauan. 

Alkuperäisessä kantokopassa oli vetoketjut tuossa päälliosassa, mutta olin sen verran laiska, etten jaksanut niitä ommella ja ilmankin toimii oikein hyvin. Samasta tähtikankaasta tein myös tyynyn (kuvassa) ja vielä erillisen peiton. Kantokopassa on siis käytetty päällikangas + vanu + vuori -yhdistelmää ja kaikki palat ompelin erikseen valmiiksi ja sitten käsin yhteen, sillä ompelukone ei pystynyt enää niin isoon pinoon kankaita ja vanua. 

Pupu sopi nukkea paremmin väreihin, joten pääsi kuvausrekvisiitaksi.

Leikkihella Ikean Kallax-hyllystä ja pieni virkattu kattila

Joskus aikaa sitten osui silmiin Pinterestiä selaillessa ihana idea tuunata Ikean Kallax-hyllystä leikkihella. Loistava juttu! Ei vie tilaa yhtään enempää ja toisaalta helppo poistaa sitten aikoinaan. Hella on meinaan tehty yksinkertaisesti kiinnittämällä DC-Fix-sisustuskalvoa Kallax-hyllyyn upotettuun kaappiin. Kaappejahan Ikea siis myy erillisenä osana tähän hyllykköön. Eilen illalla tätä hellaa tehdessäni lisäilin ensiksi myös glitter-washiteippiä ja muita lisäyksiä, mutta lopulta totesin, että mitä simppelimpi sen parempi. Ja tällainen tästä tuli! Ja tässä on hauskinta se, että tätähän voi helposti muokata jos tarvikkeita vaan riittää. 

 

Ja liedelle tarvitaan tietysti kattila. Kattila on virkattu kaapista löytyneestä Novitan ontelokuteesta. Sattui olemaan jäljellä vain oranssia ja ensin harmittelin ettei tämä oikeastaan näytä ollenkaan kattilalta värinsä vuoksi. Mutta miksei lapsen leikkikattila voisi olla oranssi? Että nyt jo alan itsekin pitää tästä. Kattilaa virkatessani kurkkasin mallia Virkkuri-kirjan korista ja tein sitten omasta päästä kahvat ja kannen. Ja kattilassa on porisemassa kasviskeitto jo aikaa sitten virkkaamistani kasviksista. 

 

Keittiön pöytä ja sohvapöytä uudella pinnalla

Pitkästä aikaa ehdin kirjoitella myös blogia! Viime kerran jälkeen on tapahtunut yhtä ja toista, josta johtuen blogin päivittäminen on jäänyt taka-alalle. Muutamia käsityö- ja tuunausprojekteja on ehtinyt kuitenkin valmistua.

Uusi koti ja uudet kujeet. Siksi tarvittiin myös uusi keittiön pöytä ja sohvapöytä. Uuteen kotiin sopivan kokoinen keittiön pöytä löytyi vanhempieni alakerrasta. Se on alunperin itseasiassa isovanhempieni vanha pöytä, joka on ollut säilössä vuosia vuosia lapsuudenkodissani. Pöytä oli pinnoiltaan jokseenkin kulunut ja lisäksi puunvärinen, joten ei ihan sellaisenaan miellyttänyt silmää. Päätin kuitenkin kokeilla miten onnistuu sen valkoiseksi maalaaminen. Ja onnistuihan se! Hioin pöydän pinnan hiomakoneella ja jalat käsin. Pohjalla on Helmi-pohjamaalia ja päällä Helmin valkoista huonekalumaalia. Muistaakseni 1 kerros pohjamaalia ja 3 kerrosta pintamaalia riitti peittämään pinnan. Kestävyydestä en sitten tiedäkään vielä mitään, mutta koska tämä pöytä tuli maksamaan minulle 30 € (maalipurkin hinta, pohjamaali oli jo valmiina) ja maalista jäi vielä paaaljon yli, niin ei tämän ikuisesti tarvitsekaan kestää.

Tuoleista en voi ottaa kunniaa, vaikka juuri tuollaisiksi ne olisin itsekin maalannut jos olisin maalannut :) Tuolit on ostettu Facebook-kirppikseltä. Kyseessä on Kimmo Varjorannan suunnittelemat Pisara-tuolit, jotka edellinen omistaja on maalauttanut osittain keltaisiksi. Ja siksi ne osuikin silmääni ja oli pakko käydä ostamassa! Ja nehän sopivat älyttömän hyvin yhteen tämän uuden pöydän kanssa. 

 

Lisäksi tarvitsin uuteen kotiin sohvapöydän ja muutamia päiviä Toria selailtuani eteen osui sopiva, kokopuinen pöytä. Pöydän edellistä edellinen omistaja oli laittanut pintaan mehiläisvahaa ja edellinen omistaja oli hionut sen, mutta innostus oli loppunut ja nyt pöytä oli myynnissä. Tästä pöydästä maksoin 40 € ja käsittelin sen Osmo Colorin valkoisella puuvahalla (30€). Ensimmäisen vahakerroksen jälkeen olin jo ihan valmis kärräämään pöydän kaatopaikalle, koska olin ihan varma, että tästä ei kyllä valkoista tule yhtään millään. Toisen kerroksen jälkeen alkoi näyttää jo paremmalta. Ja kolmas kerros toikin sitten juuri sellaisen lopputuloksen kuin halusin.  Tämänkään kulutuksenkestävydestä en vielä tiedä. Kovassa kulutuksessa kai suositeltaisiin lakkapintaa vielä päälle (Vai olikohan se joku erillinen vaha? Nyt en muista). Pöydässä on mahtava laatikko, jonka saa avattua molemmilta puolilta pöytää. Nupit vaihdoin paremmin uuteen väriin sopiviksi. Ei tullut pahan hintainen tästäkään. Ja täyttä puuta! 

DIY Tiipii

Olipa kerran retroverhot, yksi pussilakana ja 5 puurimaa. Yhdessä niistä syntyi tiipii!

Näin jokin aika sitten Kotivinkin sivuilla ohjeen kivasta tiipiistä ( Tiipii lastenhuoneeseen ) ja sellainenhan oli tietenkin saatava. Kangasmenekki tälle tiipiille on 2,7 metriä molempia kankaita, joten kangaskauppaan en viitsinyt rynnätä ostamaan kangasta, sillä muuten tästä olisi tullut melko kallis projekti. Kangaslaatikosta löytyi uusiokäyttöä odottavat retrokukkaverhot ja sisäkankaaksi kävin ostamassa Tarjoustalosta halvan, mutta nätin magnoliakuvioisen pussilakanan. Ei ne ihan täysin yhteen sovi, mutta ei se ehkä haittaa. Ja toisaalta, tämä on mahdollista kääntää myös toinen puoli päälle, joten siksi halusin myös tuosta sisäpuolesta mieluisan. Saa sitten toisinpäin käännettynä vaihtelua. Puurimat on K-raudasta ostettua pyörölistaa.

Ompelutyönä tämä on äärimmäisen helppo. Suoraa ommelta... ja taas suoraa ommelta ja taas... Ja sitten siksakkia... ja taas ... ja taas. (Niin, jos olisin saanut aikaiseksi sen saumurihuollon tilaamisen, niin tässäkin olisi päässyt vähemmällä, mutta kun ei). Ompelemiseen kului aikaa viiden Leijonan luola -jakson verran ;)

Tein vielä yhden parannuksen tuohon ohjeeseen eli porasin kankaan yläreunan kohdille puurimoihin reiät, ompelin kankaaseen kiinni nauhat ja solmin näillä nauhoilla kankaan kiinni puurimaan. Näin kangas pysyy paremmin ylhäällä eikä valahda alas kujissa.

En nyt tiedä onko tästä innostuneempi äiti vai tytär, mutta ainakin äiti tykkää ja tytärkin on siinä leikkinyt (joskin tällä hetkellä mieluisin leikki olisi ryömiä teltasta pois helmojen alta ja juosta takaisin sisään oviaukosta) :) Ja tämä menee myös suht pieneen tilaan säilöön (ei tosin korkeudestaan), joten ihan jatkuvasti sen ei onneksi tarvitse tuossa keskellä lattiaa jököttää.

 

Unihaalari PaaPiin kankaasta

Tarkoitukseni on tänä vuonna tehdä tyttärelle merinovillaneuloksesta haalari, joka mahtuu syyshaalarin ja toppahaalarin alle lisälämmikkeeksi. Nopealla googlailulla löysin sopivan ohjeen, jota joku muukin oli käyttänyt juuri merinovillahaalarin tekoon. Kyseessä on Ottobren 06/2012 Nukkumatti -unihaalarin kaava. Koska merinovillaneulos on kallista ja halusin ensin kokeilla onko malli sopiva, päätin ommella kangasvarastosta löytyvästä PaaPiin kankaasta ensin "kokeilukappaleen". Ja sattumalta unihaalareista onkin juuri tällä hetkellä pulaa, kun alkaa kesäyöpuvut olla liian viileitä. 

Tyttö käyttää nyt 80 koon vaatteita ja kaavat tein koossa 86. Hyvä, kun tuli testailtua ennen merinovillahaalaria, sillä tämä koko osoittautui juuri nyt sopivaksi, mutta koska haalarin olisi tarkoitus mennä pitkälle kevääseen asti, pitää alkaa piirtämään isompia kaavoja ja luultavasti silti vielä hiukan pidentää käsien resoria ja leventää mallia. Merinovillaneulos tosin venyy enemmän kuin trikoo, joten leveyden kanssa ei välttämättä ongelmaa tulisikaan.

Muokkasin nyt kaavaa siten, että vetoketju ei ulotu nilkkaan asti vaan haarakiilaan. Voi olla, että varsinaista villahaalaria varten teen kuitenkin ihan ohjeen mukaan, niin helpottaa pukemista. Lisäksi en ole ihan täysin varma ompelinko haarakiilan oikein päin... mutta toimii se ainakin noinkin!

Ja tadaa, jälleen onnistui vetoketjun ompeleminen. Kiitos siitä tukikankaalle! Mustissa resoreissa näkyy kivasti kontrastina tuo valkoinen tikkaus, joka toistaa kankaan väritystä... joskin vielä kivampi se olisi, jos ompelukone ei aina välillä päättäisi jättää muutamaa tikkiä väliin :)

Sunny Day -huppari, osa 2

Kuten jokin aika sitten kerroin, tein kummitytölle synttärilahjaksi Ottobren kaavalla hupparin. Kätevää kyllä, kotoa löytyy myös justiinsa samaa kokoa käyttävä pieni tyttö, joten ompelin siis samoilla kaavoilla toisen hupparin. Tällä kertaa tein jopa (ainakin melkein) ohjeiden mukaan ja ilman vuorta, sillä kankaana on joustofrotee, joka on edellisen hupparin trikoota paksumpaa, joten sopii tähän projektiin hyvin myös yksinään ilman vuorta. Kangas on Ainolan Hillakarhu, jota olen jemmaillut melkein vuoden tuolla laatikossa odottamassa hyvää projektia. Tästä jäi vielä puolet jäljelle, joten seuraavaa inspiraatiota odotellessa. Hupussa ja alavarassa on laatikosta löytynyttä tummaa trikoota, jonka olin jo leikannut valmiiksi edellistä hupparia varten, mutta päätinkin tehdä vaaleamman vuoren. Käytin sen nyt tähän vaikka oikeasti ehkä olisi kannattanut ottaa joku vaaleampi vuori. Hiukan häiritsee tuon keltaisen langan kontrasti tummalla kankaalla (varsinkin kun ompelukone ei ihan täydellistä tikkiä suostunut tekemään). 

Ja jotain todella mahtavaa tapahtui tätä tehdessä: sain kerrankin vetoketjun tehtyä ilman kupruilua, kiemurtelua, purkamista tai voimasanoja! Jes! Niin ja miksi, oi miksi, en ole aiemmin käyttänyt tuota tukikangasta? Kysynpä vaan.

Tää on kyllä kiva, vaikka itse sanonkin :)

Keltainen kettutuoli

Tarvitsimme yhden tuolin lapsen huoneeseen ja sellaisen adoptoimmekin vanhemmiltani. Tuoli oli alunperin valkoinen ja maalipintakin osittain kulunut, mutta meiltäpäs löytyikin vielä keltaista maalia keinutuolin (ja pienen penkin) maalauksen jäljiltä. Tuoli sai pohjamaalin ja kolme kerrosta keltaista pintaansa. Lopuksi vielä painoin sablunalla pintaan ketun valkoisella maalilla. Valmis! 

Keinutuoliprojektin jälkeen mietin jo, että en koskaan enää maalaa mitään, missä on pinnoja, mutta kuinkas kävikään. Tämä oli kuitenkin keinutuoliin verrattuna nopea ja helppo projekti.

Keltaista jäi vielä vähän jäljelle, mitäs sitä sitten maalaisi?

Ottobren Sunny Day -huppari

Kummitytöllä on synttärit, joten päätin ommella hänelle hupparin. En ole kauheasti ommellut vaatteita, en itselleni enkä lapselle ja trikoon ompelun innostus on jäänyt siihen, että saumuri on ollut puolisen vuotta odottamassa, että jaksaisin viedä sen huoltoon. PaaPiin löytälauantaista ostetut kankaat ovat siis saaneet odottaa parempia aikoja, mutta nyt päätin, että kyllä sitä ompelukoneellakin voi trikoota ommella. Ja voihan sitä! Ei ollut edes hankalaa ja oikeanlaiset ompeleetkin löytyi ompelukoneen ohjekirjan ja Facebookin ompeluryhmän avulla (koneessa ei ole hunajakenno-ommelta, joten arvoin minkälaisella ompeleella tekisin päälletikkaukset).

Ohjeena on Ottobren 3/2016 lehden Sunny Day, koko 86. Kangas PaaPiilta  ja vuorikangas vanha trikoolakana. Ohjeen mukaan huppariin ei itse asiassa kuulu vuorta, mutta huppari ommellaan puuvillajerseystä, joka on oletettavasti paksumpaa ja ryhdikkäämpää kuin trikoo. Päätin siis soveltaa ja tehdä huppariin vuoren. Ja melkein ilman ohjeita onnistui ompelu! Piti vain tarkistaa kantotakin ompeluohjeesta, että miten ne hihan reunat kannattikaan pujottaa ja miten päin vetoketju laitetaan ommeltaessa :)

Ompelutulos on ihan ok siihen nähden, että en tosiaan paljon vaatteita ompele, enkä varsinkaan trikoota. Mutta tuo vetoketju... että mä inhoan vetoketjujen ompelemista. Aina vinkuralla. Mutta onneksi tällä kertaa suht hillitysti kuitenkin (ja kuvasta sitä ei edes huomaa).

Seuraavaksi ajattelin tehdä toisen samanlaisen omalle tyttärelle, joka sattuu sopivasti olemaan samaa kokoa. Tämä kangas pääsi kuitenkin jo loppumaan, joten eri kuosia luvassa.

Pipoja pienelle ihmiselle

Meillä oli ongelma. Vain yksi trikoopipo lapsella ja sekin huonon mallinen. Pitkään mietin, että pitäisi ostaa uusi, mutta yhtään kivaa pipoa ei ole tullut vastaan.. Ja sitten muistin, että mullahan on trikoopipon ohje ja kaavat tulostettuna sekä sopivasti trikookankaitakin valmiina! Mutta saumuri on huoltoa vailla ja käyttökelvoton. Huoh. Siispä ompelukoneen ohjekirja esiin ja trikoo-ommelta etsimään. Löytyihän sellainen ja ryhdyin hommaan. Pipo kun ei niin kovin paljon kangasta vie, että hirveästi ei hukkaan menisi, jos homma ei toimi. Mutta toimihan se ja helppoa kuin mikä! Ensimmäinen pipo tosin oli liian pitkänmallinen, joten se meni suoraan kaappiin odottamaan lapsen kasvamista. Muokkasin kaavaa hiukan ja heti tuli parempi. Pipoja syntyi oikeasti enemmän kuin kuvassa näkyy, sillä muutama on menossa lahjaksi. 

Kankaat on ostettu PaaPiin alelaarista ja kaavat on Kodin Kuvalehden todella helpot kuvalliset ohjeet täältä : Näin ompelet trikoopipon

Aina oikein -neuletakki

Aloitinpa aikaa sitten neuletakkiprojektin. Silloin joskus, kun lapsi käytti vielä edellistä kokoa (74). Sitten projekti unohtui ja lapsi ehti kasvaa seuraavaan kokoon. Hups! No, onneksi neuletakista oli vielä hihat tekemättä, joten tein niistä ekstrapitkät ja toivoin, että takki sopii edelleen käyttäjälleen. Ja sopiihan se! No ainakin tämän kesän, jolloin sitä ei välttämättä niin kauheasti tarvita... (paitsi onhan sitä nytkin kovin kylmä kausi menossa).

Neuletakki on tehty tällä Kotipalapeli-blogin ohjeella. Neuletakkia nimitetään "Kässäopen painajaisen neuletakiksi". En tiedä olenko koskaan varsinaisesti kässäopen painajainen ollut, en vaan ollut kouluaikoina erityisen kiinnostunut käsitöistä, joten kyllä tämänkin neuletakin tekeminen olisi niihin aikoihin ollut painajainen. Mutta helppo ohje siis oikeasti kyseessä, jos hiukankin ohjeita osaa lukea (ja Google auttaa loput) ja koska takki neulotaan aina oikein, tulee valmistakin kohtuullisen nopeasti (tai no tulisi, jos neuloisi). 

Aika kiva tästä tuli. Keltainen tietenkin (miten niin äidin lempiväri). Nyt suunnittelin jo, josko tekisi seuraavaksi suoraan kokoa 92 ja sitten ompelisi vielä puuvillavuoren, jotta toimisi hyvin syystakkina ihan sellaisenaan. Jos jotain muuttaisin tästä seuraavalla kerralla, niin tuo ylin nappi on mielestäni liian korkealla ja siksi tuo nappilista vääntyy siltä kohdin ärsyttävästi. Ja tuon hupun päättelisin toisella tavalla, jotta tuo sauma ei tulisi päälle. 

Lankaa tähän takkiin kului koossa 74 + (siis ne pidemmät hihat) ihan himpun verran yli kaksi kerää 7 veljestä.

Kuvassa alla näkyvä hiekkalaatikkokin on käsityötä. Ei tosin minun, vaan appiukon. On muuten komee!

Vuoderahista lattiatyynyksi

Mukanani kodista toiseen on opiskeluajoista lähtien kulkeutunut näppärä vuoderahi, joka siis muuten toimii rahina, mutta levittyy nopeasti myös varavuoteeksi. Se on asunut kanssani viidessä eri osoitteessa ja on hetkittäin joutunut myös varikolle varastoon. Nyt rahi jäi kuitenkin toimettomaksi, kun ostimme vuodesohvan (Tai oikeastaan toisen vuodesohvan. Ehkä tänne ei kuitenkaan ihan niin paljon ihmisiä tule kerrallan yöksi, että vielä lisäksi tarvittaisiin vuoderahi ja pumpattava ilmapatja?). 

Ensin ajattelin kiikuttaa rahin hyväntekeväisyyteen, mutta sitten sainkin idean lattiatyynyistä. Lapsen kanssa kun lattialla istuskelee, niin ehkä olisi kivampi istua tyynyn päällä. Rahi koostui siis kolmesta neliönmuotoisesta superlonpalasta. Palojen päällä oli vetoketjuilla päälliset, jotka olivat kiinni toisissaan. Ratkoin yhden päällisistä auki, käytin sitä kaavana ja poistin vielä vetoketjun uusiokäyttöön. Tein hiukan leveämmät saumavarat, sillä jos olisin ommellut päällisestä liian pienen, ei sitä olisi palan päälle saanut hivutettua ollenkaan. Muutama ylimääräinen sentti siis valmiissa tyynyissä on, mutta kelpaa silti (ainakin minulle). Ja lapsikin oli heti innostunut tyynyistä. Kunhan vielä oppisi, että ei kannata istua ihan reunalle, ettei kippaa lattialle.

Tyynyjä valmistui kaksi ja kankaana on Sokoksen alelaarista löydetty pöytäliina, joka sopii oikein hyvin meidän luontoteemaisen lastenhuoneen sisustukseen. Hintaa kankaalle 2,5 metriä tuli 20 euroa ja vetoketjut oli tosiaan uusiokäytettyjä. Yksi tyyny jäi vielä käyttämättä ja nyt pohdiskelen mitä sille voisi tehdä. 

Ketut ja mäyräkoira PaaPii Designin Tee-Se-Itse-paketeista

Kävin joulun alla Kokkolassa PaaPii Designin työhuoneella tekemässä Löytölauantaissa löytäjä. Mukaan tarttui kasa kankaita ja Tee-Se-Itse-paketti kettujen tekoon. Lisäksi tytär sai kummeiltaan joululahjaksi PaaPiin TSI-koiran, joten kantotakin saatuani valmiiksi aloin ommella pehmoleluja. Ketut oli kakkoslaatuinen poisto ja kangas oli selkeästi ohuempaa kuin mäyriksessä. Molemmat oli helppoja ommella, mutta muutama aika tiukka mutka niihin tuli, joten kääntäminen oli paikoittain haastavaa, että sai ketun korvat ja mäyriksen hännän kuntoon. Hiukan leveämmät kohdat olisi ollut plussaa. 

Ompelukoneen käyttötaitoinen säästää paljon, kun ostaa nämä TSI-setteinä. Ja ei ole vaikeaa ollenkaan (hyvät ohjeet mukana!). Sisälle laitoin huovutusvillavarastoistani kasan villaa, koska näyttää pahasti siltä, että en ole aikoihin keksinyt niille mitään käyttötarkoitusta. No, näihin villaa kului ihan kivasti. Ja vielä jäi iso muovilaatikollinen...

Vielä tekisi mieli ommella PaaPiin bambi ... tai sitten keltainen mäyris tuolle turkoosille kaveriksi. Ehkä ensi Kokkolan reissulta tarttuu mukaan lisää TSI-settejä.

Omenapuun oksat kohtaa pääsiäisen

Leikattiin eilen äidin avustuksella meidän omenapuut ja muutaman oksan keräsin niistä sisälle maljakkoon, josko alkaisivat kukkia. Palmusunnuntain kunniaksi, koska ei ne nyt ihan vielä kuki, askartelin osaan oksista hiukan erilaiset kukkaset kreppipaperista, paperinarusta ja washiteipistä. Kivat tuli omasta mielestäni ja nämä lähtee, palmusunnuntai kun on, virpomisoksiksi. Tuo meidän alle 1-vuotias ei kyllä taida tätä perinnettä ihan vielä ymmärtää, mutta ehkä jo parin vuoden päästä :)

Kantotakki

Olipa kerran kantotakki-projekti. Se alkoi jo monta kuukautta sitten, ostin ensin Huuto.netistä Suuren Käsityölehden 2008 vuodelta olevan numeron, jossa oli kaavat kyseiseen takkiin. Sitten tilasin sopivan määrän kankaita Kankaita.comista edulliseen hintaan. Ja sitten nämä kaikki kamat jäivät odottamaan. Jotain. No nyt päätin lopulta, että kai se takki on saatava valmiiksi, koska tuo 9 kuukautinen lapsi alkaa olla siinä ja siinä, että sitä pitää kohta alkaa kantaa selkäpuolella. Ja siihenhän tämä takki ei sellaisenaan taivu. Eli kyseessä on siis kaksineuvoinen takki, joka toimii ihan tavallisena takkina ja erillisen paneelin kanssa sen alle mahtuu myös lapsi kantorepussa. Takissa on irrotettava huppu (en kyllä tiedä miksi niiden pitää olla irrotettavia) lapselle ja äidille ja edessä taskut, joita ei kyllä tuosta kuvasta kovin helpolla erota. Jätin pois kaikki kiristysnyörit hupuista ja kauluksesta, koska en oikein pitänyt niitä tarpeellisina.

Ohjeen mukaan takki olisi pitänyt tehdä softshell-kankaasta ja vuorikin oli tikkikangasta. Minun versioni on ohuempi, eikä vedenkestävä, sillä laskeskelin tuon softshellin tikkivuorineen tulevan sen verran kalliiksi, etten uskaltanut omilla ompelutaidoillani lähteä kokeilemaan miten onnistuu. Tuon takin ohuen vuorikankaan kanssa taistelinkin sitten kerran jos toisenkin, kun ompelukone ei meinannut tykätä noin ohuen kankaan siksakkaamisesta. Noh, onnistuihan sekin lopulta, mutta ei tarvitse vähään aikaan noin ohutta ommella. 

Lopputulos ei ole mikään kaupan hyllyltä vedetty. Tai no jos olisi, niin reklamaationa menisi takaisin ihan varmasti :) Mutta ottaen huomioon, että en juurikaan ompele enkä erityisesti oikeastaan edes pidä ompelemisesta, enkä ole koskaan mitään näin "monimutkaista" projektia tehnyt, niin siihen verrattuna aika hyvin. Lisäksi ongelmana oli myös, että kirppikseltä ostetussa vanhassa Singerissäni ei ollut vetoketjujalkaa mukana, joten jouduin sellaiseen summanmutikassa tilaamaan nettikaupasta. Onnistuin kuin onnistuinkin ostamaan oikeanlaisen... ja sitten vähän ajan päästä rikkomaan sen. Jes! Yhtä vetoketjua lukuunottamatta sain ommeltua ne kuitenkin tällä rikkinäisellä jalalla, mutta sitten se sanoi sopimuksensa täysin irti. Opin, että ei siihen paininjalkaa tarvita ollenkaan. Että silleen.

Loppujen lopuksi (jälkikäteen ajateltuna) ihan kiva projekti. Mutta jospa sitä ensi kerralla leikkaisi ne kankaat hiukan tarkemmin. Ja mittaisi oman kokonsa hiukan tarkemmin. Eikä rikkoisi sitä vetoketjujalkaa. Eikä ostaisi ihan ylihinnoiteltuja vetoketjuja lähikangaskaupasta. Eikä ostaisi niin ohutta vuorikangasta... Eikä... 

Pipoja talveen, lankoina Novitan Hile ja Heijastus

Harvemmin tulee nykyään itselleen tehtyä käsitöitä. Nyt päätin kuitenkin päivittää pipovalikoimani ja tein Novitan Hile- ja Heijastus-langoista pipot itselleni. Molemmat on suhteellisen paksuja lankoja, joten pipot valmistuivat nopeasti. 

Heijastuksen ideahan on langan joukossa kulkeva heijastinnauha. Ihan ainoaksi heijastimeksi en tätä kyllä ottaisi, mutta lisäturva on aina hyvä. Tähän pipoon tein vielä vuoren bambucollegesta, sillä vaikka lanka on yllättävän pehmeää, halusin kuitenkin vielä pehmeämmän vuoren ja samalla piposta tuli entistä lämpimämpi, sillä isoilla puikoilla ja paksulla langalla tehty pipo on jokseenkin hyvillä tuuletusaukoilla varustettu...

Pipoon käytin kahta eri ohjetta yhdistellen. Novitan Heijastus-pipon ohjeesta lainasin silmukkamäärän ja alun joustinneuleen.  Pipon kuvio ja kavennukset on tehty tällä ohjeella NauravaNappi - Pipo + Huivi - ohje. Lankaa kului noin 150g.

Hile-langasta tehdyn pipon ajattelin enemmän "kaupunkikäyttöön", ja tähän en tehnyt vuorta. Piposta tuli ehkä muutamaa kerrosta liian iso, mutta en jaksanut enää purkaa. Varastossa olisi vielä samaa Hile-lankaa valkoisena, joten voi olla, että teen vielä toisen samanlaisen. Tähän pipoon käytin myös kahden ohjeen yhdistelmää. Kuvio ja kavennukset on tästä Kotivinkin pipo-ohjeesta. Silmukkamäärä ja alun joustinneule on tästä Yhteishyvän palmikkopipon ohjeesta.  Lankaa kului noin 100 g.

Alempi kuva on otettu salamalla pimeässä. Kyllä se Heijastus ihan oikeasti heijastaa.

Vauvan kietaisuneule

Tämän kietaisuneulejakun piti valmistua jo ennen joulua. No, joulu se on tänäkin vuonna, joten kuka näitä laskee. Tein kokoa 74 ja tässä on vielä kivasti kasvunvaraa hihoissa. Ohje on Novitan ja lankana tummanliila Nordic Wool (200g).

Ketun kuva on tehty jälkikäteen "ristipistoin" neuleen päälle. Löysin Youtubesta ohjeen neuleen kuviointitekniikkaan (How to dublicate stitch) ja alkuperäinen idea ja malli ketusta lähti Pinterestin kautta löytämästäni linkistä (Foxy dublicate stitch pattern). Ristipistoammattilaiset (onkohan sellaisia?) näkevät varmaan painajaisia tuosta minun tekeleestäni, ei ehkä menny ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti ja onnistuin myös päättelemään osan langoista niin huonosti, että jouduin paikkailemaan irtoilevia pistoja. Lopputulos on kuitenkin oikein kiva, myös takapuolelta ihan siedettävä.  Ja ei taida tulla toista ihan samanlaista vastaan. 

Tämä oli muuten ihan ensimmäinen neulepaitatekeleeni. Just sopivan kokoisia projekteja nämä vauvan neuleet. Valitettavasti ne lapsetkin kasvaa hurjaa vauhtia, joten projektitkin sitten sen mukana jatkossa.

P.S. What does the fox say? :)

Muskarimatto ja äitiyspakkauspussi 2.0

Ollaan käyty lapsen kanssa muskarissa jo syksystä lähtien ja muskariin tarvittiin mukaan oma matto. Sellainenhan piti tietenkin ommella! Kangasvarastossani sattui olemaan valmiina jo mahtava kettukangas, jonka tilasin Kankaita.comista alkusyksystä samalla kun tilasin kantotakkiin kankaat (siitä joskus myöhemmin... noh, kaavat on sentään jo leikattu). Pohjana on paksumpi verhoilukangas, jolla verhoilin aikoinaan vanhan rahin. Pääsipä se kankaan loppukin vihdoin käyttöön. Minulla kun on tapana ostaa aina hiukan liikaa kangasta varmuuden vuoksi ja sitten noita loppupaloja lojuu ilman tarkoitusta nurkissa. Tästä tuli oikein kiva muskarimatto, vaikka jouduin kanttaukset tekemään useampaan kertaan, kun enemmän vähemmän (yleensä vähemmän) uskollinen Lidlin koneeni sanoi lopulta sopimuksena irti. Onneksi sopivasti löysin kirpparilta sille korvaavan vanhan kunnon Singerin tilalle. Ja ai että, kyllä on parempi ommella!

Muskarimatolle tarvittiin (tietenkin) myös kuljetuskassi. Kassi on tehty suihkuverhosta ja sisällä on lakanakangasta. Ja unohdin taas kiinnittää hihnan tuonne vuoren sisään, niin hihna on sitten lapasnipsuilla kiinni reunoissa, kun en muutakaan järkevää ratkaisua keksinyt. Ja hyvin toimii. Suihkuverhosta olen aiemmin tehnyt jo vaunujen alakoriin kassin, kaksi uimakassia ja yhden pyykkipussin. Vielä riitti kangasta tähän kassiin ja ostin itseasiassa toisen samanlaisen verhon vielä, kun hintaa oli se hurjat 5 €. Tää on meinaan tosi kiva kuosi ja tästä saa kivoja vettähylkiviä pussukoita.

Aiemmin syksyllä kirjoittelin tuunanneeni kirpparilta ostetun äitiyspakkausmakuupussin. Tämän jälkeen uskaltauduin tuunaamaan myös meidän lapsen äitiyspakkauskesta tulleen pussin ja nyt meillä on käytössä kaksi pussia. Näihin tarvitsisi oikeastaan nyt jo tehdä reiät vöille, sillä vaunuosa alkaa olla sen verran ahdas, että pitäisi siirtyä ratasosaan. Jotenkin toivoisi, että näissä pusseissa olisi ollut jo ihan aluperin vyönpaikat valmiina. Siis sellaiset, jotka saa halutessaan avata. Pidentäisi kummasti käyttöikää. Onneksi osaan tehdä itsekin! Tai ainakin luulen niin.

Tämäkin pussi on valmistunut jo aikaa sitten ja ollut käytössäkin useamman kuukauden, mutta olen täysin unohtanut sen kuvata. Tässä siis äitiyspakkauspussi 2.0 nro 2.

Star blanket - virkattu kantosuoja lapselle

Syksyllä Pinterestiä selatessani satuin törmäämään tähdenmuotoiseen kantorepun/-liinan suojaan eli käytännössä villahuiviin,  joka toimii lisälämmikkeenä lapselle kannettaessa. (Pinterest - Star blanket) Noh, meillähän on kotona tuollainen kannettava lapsi ja kantoreppu, joten mikäs sen parempi projekti juuri tähän hetkeen! Tämä ei siis ole kantoväline, vaan tarkoitettu lämmitystarkoituksiin.

Idea on niinkin yksinkertainen kuin tähdenmuotoinen peitto ja yksi nappi. Kaksi vastakkaista sakaraa yhteen napin avulla, huivi niskan yli ja kantorepussa olevan lapsen päälle. Valmista! Itse en edes tehnyt napinläpiä, sillä tuossa tähtipeitossa on jo valmiiksi sakaroissa reikiä, joten ne toimii hyvin myös napinläpinä. Ja tämä on myös siitä kätevä, että pituutta voi säätää, kun on monta eri napinläpivaihtoehtoa. 

Tosi hyvän ohjeen tähdenmuotoiseen peittoon löysin Youtubesta (Youtube - How To Crochet Baby Star Blanket). Muutaman ekan kerroksen jälkeen työ sujuu jo kuin itsestään, eikä ole ollenkaan vaikeaa. Ja yllättävän nopeasti valmistui, joskin on odottanut puolivalmiina tuolla jo monta viikkoa, että jaksaisin napin ommella. 

Tämä toimii tietysti myöhemmin ja nytkin myös pienenä peittona, jos ei kantamissuojalle ole tarvetta. Tästä piti tulla jämälankojen tuhoamisprojekti, mutta itseasiassa lopulta ostin useamman kerän uutta lankaa, kun jämälangat eivät yhdessä miellyttäneet silmää väriskaalallisesti. Lankana Novitan 7 Veljestä ja muistaakseni noin 400 g tähän työhön meni yhteensä.

Pinnasängyn uudet pehmusteet

Meillä tuli ajankohtaiseksi pinnasängyn pohjan laskeminen alas asti, kun neiti alkoi näyttää pyrkimyksiä tukea vasten seisomaan nousemisesta. Etsin kauan korkeampaa reunapehmustetta sänkyyn sillä tuo normaalilevyinen näyttää olevan lapsen jatkuvan mielenkiinnon kohteena. Siitä pitää yrittää nyppiä kaikki narut irti ja kohta luultavasti olisi lähtenyt sitä pitkin kiipeämään ylös. No, ei löytynyt valmiina, joten piti tehdä itse. Sisällä on vanua ja päällä lakanakangasta. Lakanakangasta siksi, että noin ison työn kankaiden hinnaksi tulisi ihan kiva summa, jos lähtisi normaalia metritavaraa ostamaan. Lakana oli just eikä melkeen sopivan kokoinen tähän työhön. 

Tätä tehdessä meni saumuri epäkuntoon ja ompelukoneesta useampi neula katkesi... ja hermotkin sitten siinä jossain välissä, jonka seurauksena työ seisoi keskeneräisenä monta viikkoa työhuoneen pöydällä. Muuten ihan helppo ja nopea homma, mutta nuo tikkaukset... argh! Jos olisin ammatiltani ompelija ja mulla olisi kunnon teollisuusompelukone, niin nyt voisi sanoa, että onpas ihan kamalaa jälkeä tikkauksissa. Mutta kun olenkin ekonomi ja mulla on 20 euron kirppis-Singer, niin sanoisin, että sikses hyvä tulos! Ja toisaalta silityksen jälkeen ja valmiina paikallaan noita tikkauksien virheitä ei edes oikeastaan näe. Että ihan turhaan menetin hermoni... mutta ai että oli kivaa purkaa vanutäytteistä ommelta ...

Ensimmäinen yö koetestattu uutta reunapehmustetta, eikä ainakaan erityisiä valituksia lapselta tullut. Hyvä niin, sillä vanha reunapehmuste on jo myyty :) Ai niin, ja kuva on otettu olohuoneessa, mutta kyllä se pinnasänky oikeasti makkarissa asustelee.

Kestojoululahjapussit ja kauppakassi

Tänä vuonna muutettiin uuteen kotiin ja tämän uuden kodin ikkunoihin ei meidän vanhat jouluiset verhot sovi. Niinpä vanhoista verhoista syntyi tämän vuoden joululahjoille pakkauksia. Nämä toivottavasti pääsevät ensi vuonna jatkokäyttöön lahjansaaneiden toimesta. Ekologista eikö totta :) 

Lisäksi tein keramiikkatöille omia lahjarasioita, joista tosin muistin kuvata vain yhden. Niistäkin tuli oikein kivoja ja jos nätisti on avannut, niin uudelleen nekin voi käyttää. 

Ja viimeisessä kuvassa vielä ihan perinteinen kauppakassi, joka sekin meni lahjaksi. Kankaana PaaPiin ihana puuvilla, joka on ostettu Kokkolan työhuoneen Löytölauantaista ennen joulua.

Keraamiset joululahjat

Ennen joulua kävin kansalaisopiston keramiikkakurssilla kokeilemassa mitä keramiikkasavesta saa aikaan. Olen jotenkin hiukan huono käymään näillä kädentaitojen kursseilla, sillä opettelen mielelläni itse uusia juttuja (mitäpä ei Youtube kertoisi), joten harvemmin koen tarpeelliseksi mennä maksulliselle kurssille tekemään samaa. Koska kotoa ei kuitenkaan keramiikan polttoon soveltuvaa uunia löydy, niin tässä tapauksessa kurssi oli ainoa vaihtoehto. Ja hauskaahan se oli! Kahtena päivänä tehtiin savesta keramiikkaa ja viimeisellä kerralla parin viikon päästä sitten lasitettiin. Ostin 10 kiloa savea, niin kuin suurin osa muistakin kurssilaisista. Muut tuntuivat tekevän hiukan isompia savitöitä, kuten enkeleitä ja tonttuja, kun taas itse tein enimmäkseen pienempiä koristeita. Tuntui, että savi ei lopu iiiikinä. Ja osan siitä lopulta annoinkin pois, sillä en jaksanut pientä palaa säästää. Noh, nyt on sitten kermamiikkaa ja kuten arvata saattaa, osa meni tänä vuonna joululahjoiksi. Ja ensi vuodellekin olisi ihan yhtä paljon vielä jäljellä...

Kaikkea en jaksanut heti kuvata, mutta tässä kuvia tämän vuoden joululahjoista ja keramiikkaruususta, joka jäi omaan käyttöön. Ruusuja tein itseasiassa kolme kappaletta, mutta yksi oli mystisesti lasituksen jälkeen hävinnyt. Olenkin kehottanut näitä lahjaksi saaneita katsomaan onko kotivakuutuksessa varmasti tarpeeksi paljon arvoa vakuutettuna, sillä nämähän menee kuin kuumille kiville ;) No jaa, ehkä on oikeasti vaan eksynyt jonkun muun kurssilaisen töiden joukkoon vahingossa, mutta hienompaahan se on sanoa, että niin hienoja keramiikkatöitä olen tehnyt, että ihan rosmon matkaan lähti yksi. Nuo ruusut olivat itseasiassa lemppareitani ja yksi niistä on keittiön pöydällä kynttilöiden kaverina ja toinen saunan kiukaalla kiuasruusuna.

Lasitus ei ihan täysin onnistunut kaikissa (lue: tuli hiukan kiire, enkä laittanut tarpeeksi montaa kerrosta kaikkiin) ja nuo pyöreät joulukoristeet ja linnut päätinkin spraymaalata, jotta näyttäisivät enemmän lasitetuilta. Toimi ihan hyvin!