Pipoja pienelle ihmiselle

Meillä oli ongelma. Vain yksi trikoopipo lapsella ja sekin huonon mallinen. Pitkään mietin, että pitäisi ostaa uusi, mutta yhtään kivaa pipoa ei ole tullut vastaan.. Ja sitten muistin, että mullahan on trikoopipon ohje ja kaavat tulostettuna sekä sopivasti trikookankaitakin valmiina! Mutta saumuri on huoltoa vailla ja käyttökelvoton. Huoh. Siispä ompelukoneen ohjekirja esiin ja trikoo-ommelta etsimään. Löytyihän sellainen ja ryhdyin hommaan. Pipo kun ei niin kovin paljon kangasta vie, että hirveästi ei hukkaan menisi, jos homma ei toimi. Mutta toimihan se ja helppoa kuin mikä! Ensimmäinen pipo tosin oli liian pitkänmallinen, joten se meni suoraan kaappiin odottamaan lapsen kasvamista. Muokkasin kaavaa hiukan ja heti tuli parempi. Pipoja syntyi oikeasti enemmän kuin kuvassa näkyy, sillä muutama on menossa lahjaksi. 

Kankaat on ostettu PaaPiin alelaarista ja kaavat on Kodin Kuvalehden todella helpot kuvalliset ohjeet täältä : Näin ompelet trikoopipon

Aina oikein -neuletakki

Aloitinpa aikaa sitten neuletakkiprojektin. Silloin joskus, kun lapsi käytti vielä edellistä kokoa (74). Sitten projekti unohtui ja lapsi ehti kasvaa seuraavaan kokoon. Hups! No, onneksi neuletakista oli vielä hihat tekemättä, joten tein niistä ekstrapitkät ja toivoin, että takki sopii edelleen käyttäjälleen. Ja sopiihan se! No ainakin tämän kesän, jolloin sitä ei välttämättä niin kauheasti tarvita... (paitsi onhan sitä nytkin kovin kylmä kausi menossa).

Neuletakki on tehty tällä Kotipalapeli-blogin ohjeella. Neuletakkia nimitetään "Kässäopen painajaisen neuletakiksi". En tiedä olenko koskaan varsinaisesti kässäopen painajainen ollut, en vaan ollut kouluaikoina erityisen kiinnostunut käsitöistä, joten kyllä tämänkin neuletakin tekeminen olisi niihin aikoihin ollut painajainen. Mutta helppo ohje siis oikeasti kyseessä, jos hiukankin ohjeita osaa lukea (ja Google auttaa loput) ja koska takki neulotaan aina oikein, tulee valmistakin kohtuullisen nopeasti (tai no tulisi, jos neuloisi). 

Aika kiva tästä tuli. Keltainen tietenkin (miten niin äidin lempiväri). Nyt suunnittelin jo, josko tekisi seuraavaksi suoraan kokoa 92 ja sitten ompelisi vielä puuvillavuoren, jotta toimisi hyvin syystakkina ihan sellaisenaan. Jos jotain muuttaisin tästä seuraavalla kerralla, niin tuo ylin nappi on mielestäni liian korkealla ja siksi tuo nappilista vääntyy siltä kohdin ärsyttävästi. Ja tuon hupun päättelisin toisella tavalla, jotta tuo sauma ei tulisi päälle. 

Lankaa tähän takkiin kului koossa 74 + (siis ne pidemmät hihat) ihan himpun verran yli kaksi kerää 7 veljestä.

Kuvassa alla näkyvä hiekkalaatikkokin on käsityötä. Ei tosin minun, vaan appiukon. On muuten komee!