Olipa kerran kantotakki-projekti. Se alkoi jo monta kuukautta sitten, ostin ensin Huuto.netistä Suuren Käsityölehden 2008 vuodelta olevan numeron, jossa oli kaavat kyseiseen takkiin. Sitten tilasin sopivan määrän kankaita Kankaita.comista edulliseen hintaan. Ja sitten nämä kaikki kamat jäivät odottamaan. Jotain. No nyt päätin lopulta, että kai se takki on saatava valmiiksi, koska tuo 9 kuukautinen lapsi alkaa olla siinä ja siinä, että sitä pitää kohta alkaa kantaa selkäpuolella. Ja siihenhän tämä takki ei sellaisenaan taivu. Eli kyseessä on siis kaksineuvoinen takki, joka toimii ihan tavallisena takkina ja erillisen paneelin kanssa sen alle mahtuu myös lapsi kantorepussa. Takissa on irrotettava huppu (en kyllä tiedä miksi niiden pitää olla irrotettavia) lapselle ja äidille ja edessä taskut, joita ei kyllä tuosta kuvasta kovin helpolla erota. Jätin pois kaikki kiristysnyörit hupuista ja kauluksesta, koska en oikein pitänyt niitä tarpeellisina.
Ohjeen mukaan takki olisi pitänyt tehdä softshell-kankaasta ja vuorikin oli tikkikangasta. Minun versioni on ohuempi, eikä vedenkestävä, sillä laskeskelin tuon softshellin tikkivuorineen tulevan sen verran kalliiksi, etten uskaltanut omilla ompelutaidoillani lähteä kokeilemaan miten onnistuu. Tuon takin ohuen vuorikankaan kanssa taistelinkin sitten kerran jos toisenkin, kun ompelukone ei meinannut tykätä noin ohuen kankaan siksakkaamisesta. Noh, onnistuihan sekin lopulta, mutta ei tarvitse vähään aikaan noin ohutta ommella.
Lopputulos ei ole mikään kaupan hyllyltä vedetty. Tai no jos olisi, niin reklamaationa menisi takaisin ihan varmasti :) Mutta ottaen huomioon, että en juurikaan ompele enkä erityisesti oikeastaan edes pidä ompelemisesta, enkä ole koskaan mitään näin "monimutkaista" projektia tehnyt, niin siihen verrattuna aika hyvin. Lisäksi ongelmana oli myös, että kirppikseltä ostetussa vanhassa Singerissäni ei ollut vetoketjujalkaa mukana, joten jouduin sellaiseen summanmutikassa tilaamaan nettikaupasta. Onnistuin kuin onnistuinkin ostamaan oikeanlaisen... ja sitten vähän ajan päästä rikkomaan sen. Jes! Yhtä vetoketjua lukuunottamatta sain ommeltua ne kuitenkin tällä rikkinäisellä jalalla, mutta sitten se sanoi sopimuksensa täysin irti. Opin, että ei siihen paininjalkaa tarvita ollenkaan. Että silleen.
Loppujen lopuksi (jälkikäteen ajateltuna) ihan kiva projekti. Mutta jospa sitä ensi kerralla leikkaisi ne kankaat hiukan tarkemmin. Ja mittaisi oman kokonsa hiukan tarkemmin. Eikä rikkoisi sitä vetoketjujalkaa. Eikä ostaisi ihan ylihinnoiteltuja vetoketjuja lähikangaskaupasta. Eikä ostaisi niin ohutta vuorikangasta... Eikä...
