22. helmikuuta 2011

Huovutetut tossut

No niin, nyt viimein kolmannen konehuovutusyrityksen jälkeen sain aikaan minulle oikean kokoiset tossut! Kolmas kerta toden sanoo. Niinhän se on. Nämä tossut on siis virkattu (Huom! Virkattu! Vuhuu!) Novitan Huopasesta Novitan kevät 2007 julkaistulla ohjeella. ( Löytyy myös tästä linkistä: Novitan huovutetut tossut, ohje). Oli oikeasti helppo ja nopea ohje, joten suosittelen myös niille, jotka muuten kammoaa virkkaushommia.

Tässä ekassa kuvassa tossut ovat siis ennen huovutusta. Harmi, että unohdin laittaa jonkin esineen kertomaan kokoluokkaa. Olivat meinaan valtavat :)


Tässä seuraavassa kuvassa tossut kolmen konehuovutuskerran jälkeen. Ensimmäisellä kerralla koolle ei tapahtunut juuri mitään. Toisella kertaa jäivät liian pitkiksi ja päätin, että pelaan upporikasta ja rutiköyhää ja kokeilen kolmannen kerran. Ja kannattihan se. Nyt ne ovat just eikä melkeen täydellisen kokoiset. Lopuksi vielä neulahuovutin ja vielä viimeistelin märkähuovutuksella päälle kukat. Liilaa ja valkoista. Kuva hiukan vääristää värejä. Parempaan kuvaan ei pystynyt iltahämärällä :) Ehkäpä vaihdan vielä tuon kuvan, kunhan satun olemaan valoisaan aikaan kameran vieressä ja kotona. Ovat muuten jo toista päivää märkähuovuttamisesta kosteat, vaikka taasen konehuovutuksen jälkeen kuivuivat todella nopeasti.

21. helmikuuta 2011

Kortteja!

Tässä taas muutama kortti. Kihlajaiskortti ja synttärikortti. Sydämet on tehty Fiskarsin isolla kuvioleikkurilla ja pupu on leimailtu kirpparilta ostetulla leimasimella. Tein viime viikolla meinaan aivan loistavan löydön: 13 leimasinta hintan 1 €! Punavalkoinen teippi on ostettu Tallinnasta.


Toinen vetoketjukukka

Viimeksi tekemäni vetoketjukukan annoin äidille käyttöön. Mammani oli sitten ihastellut kukkaa, joten päätin hänellekin tehdä sellasen. Tämän kukan kokosin kuitenkin kuumaliimalla. Jos ei lasketa muutamaa lievää palovammaa kuumasta liimasta, toimi hyvin niinkin ja tekeminen oli nopeampaa. Hakaneulan kuitenkin ompelin taakse, vaikka voi olla, että sekin olisi pysynyt kiinni kuumaliimalla.
 

15. helmikuuta 2011

Akryylileimasimille säilytysratkaisu ja ostoksia Tallinnasta

Nurkkiin on kertynyt muutama setti akryylileimasimia. Ne ovat tavallisiin puukantaleimasimiin verrattuna käteviä siksi, että vievät vähän tilaa, ovat helppoja puhdistaa ja leimailujälkikin on mielestäni parempaa. Tähän asti olen säilyttänyt niitä omissa pakkauksissaan (jotka siis ovat yksinkertaisuudessaan kaksi muovikalvoa, joiden välissä leimasimet ovat), mutta nyt törmäsin Youtubessa videoon, jossa opastettiin tekemään vanhoista cd-koteloista säilytyskotelo leimasimille. Ohjehan nyt ei ole sen kummallisempi kuin, että cd-kotelosta poistetaan ne välissä olevat paperit ja takaosasta se muoviosa, johon cd tulee kiinni. Näin saadaan siis aikaan tasainen kotelo. Sitten leimasimet vain asetellaan takaosaan kiinni (pysyvät siis ihan itsellään) ja valmis! Itse vielä laitoin nuo leimasinten mallikuvat tuohon etuosaan kontaktimuovilla kiinni. En muista oliko tätä ohjeessa, mutta helpottaa joka tapauksessa, kun näkee suoraan kannesta, mitä leimasimia sisällä on. Noista kirkkaista akryylileimasimista kun on hiukan hankalampi katsoa muotoa (vaikka näkyyhän se tietysti niissäkin). Tässä esimerkki Creativity-lehden mukana tulleista leimasimista kotelossaan (oli muuten hiukan haasteellinen kuvattava):




Viikonloppuna kävimme hetken mielijohteessa Tallinnan puolella minilomalla. Viikonloppu hujahti mukavassa pakkasilmassa nopeasti. Yleensä en käsityöostoksiani esittele, mutta tässä nyt kuitenkin kuva lammikon toiselta puolelta haalituista tarvikkeista:




Näköjään on täysin mahdotonta poistua Tallinnasta ilman huovutusvillojen ostamista. Mutta perustelin ostoksia sillä, että ovat siellä puolella hullun halpoja Suomen hintoihin verrattuna. Kotona on kyllä valmiiksikin reilu 2 kiloa huovutusvillaa, mutta ne ovat lähes kaikki suloisesti erivärisiä, joten mitään suurempaa projektia niistä ei saa aikaan. Nyt ostin harmaata reilusti siltä varalta, että joskus saan aikaiseksi esimerkiksi jonkin laukun niistä huovuttaa. Lisäksi mukaan tarttui liukuvärjättyä villalankaa, joista joskus kuvittelen taikovani kolmiohuivin (sen päivän kun näkisi), Novitan Bambu-lankaa, joka oli alennuksella, hauskan värisiä teippejä ja satiininauhaa askarteluihin sekä kaksi settiä leimasimia ja kaksi settiä leimasinmusteita. Leimasimet olivat paikallisessa Prismassa (juu mentiin Viron puolelle ja Prismaan, nukuttiin muuten myös yö Sokos hotellissa ja käytiin Amarillossa ja Stockmannilla... oltiin tällä kertaa melko suomalaisia :P ) älyttömän halpoja. En tosin tiedä löytyvätkö tuollaiset nykyään myös Suomen Prismojen valikoimista, mutta ainakin askartelukauppojen vastaaviin verrattuna olivat todella halpoja. Jokainen setti maksoin n. 2,5 € ja Suomen puolella vastaavanlaisten hinta on arvioltaan 10 €/kpl.

10. helmikuuta 2011

Kortteja, kortteja!

Tälle viikolle osui useampi nimipäivä, joita oli syytä juhlistaa kortilla! Tässä askartelujen tulokset (Joo, ei tule musta korttitaiteilijaa ei, mutta on se vaan kivaa näperrellä!). Nimet on kätevästi piilotettu, koska sehän nyt olisi kamalaa, jos joku tietäisi minkälaisilla etunimillä varustettuja ihmisiä tunnen! :)  Ei vaan, ehdin ne kuitenkin jo mustata ennen kuin tajusin, että taisi olla hiukan absurdi idea, joten olkoon nyt sitten näin. Kuvat on otettu valtavan hienon kännykkäkameran toiminnolla "vanha kuva". Siksi siis ruskeat reunat.



1. helmikuuta 2011

Yöpukupiilo - Yöpukupöllö

Viime viikolla netissä surffaillessani käsityöblogien uumenissa bongasin ihania pöllöpehmoleluja täällä: Tilli Mössönpoika ja muita ihania -blogi. Näistä innoittuneena päätin soveltaa ideaa ja tehdä kummitytölle nimpparilahjaksi yöpukupiilon eli toisin sanoen pehmopöllön, jonka sisälle voi sujauttaa yöpuvun sopivasti piiloon päivän ajaksi. Tai no voihan sinne piilottaa muitakin juttuja. Tai käyttää käsinukkena. Ehkä jopa hauskana hattuna, jos mahtuu päähän :) Joka tapauksessa innoitukseni sain tuosta blogista ja sovelsin sitten pöllöä omiin tarkoituksiini. Lopputuloksena syntyi tämä pöllö: 



Lahjaan mukaan ostin Hello Kitty -yöpuvun. Demonstroikoon se pöllön käyttötarkoitusta lahjansaajalle.  Yöpuku mahtui sopivasti sisään, eikä tippunut pois, joten en tehnyt alareunaan mitään erikoista sulkemissysteemiä. 

Kankaat pöllöön löytyivät Eurokankaasta ja vuorikankaana on myös tuota samaa pallokangasta kuin tuossa päällä. Ompelin kaksi kappaletta pöllön puolikkaita ja täytin molemmat vanulevyllä. Sitten ompelin nämä pöllön puolikkaat käsin yhteen valkoisella langalla. Saa näyttää mielestäni kotikutoiselta, koska sellainen se onkin. Lisäksi mielestäni tuo valkoinen lanka sopi hyvin aplikointilankojen kanssa yhteen. Koneellakin tietysti olisi voinut yrittää yhteenompelua, mutta en uskaltanut ryhtyä siihen tuolla rakkaalla Lidl-koneellani, joka ei ehkä ole tehty tuonkaltaisiin hommiin (4 kangasta + kaksi palaa 150g vanua kaksinkertaisena). Siivetkin tälle pöllölle piti tulla, mutta unohdin ne ommella oikeassa vaiheessa, enkä enää sitten viitsinyt ruveta repimään ompeluksia auki. Olkoon siivetön :)